Lähetystyö liittyy tiiviisti uskontoon ja käytännössä uskontoyhteisöjen ja järjestöjen, kuten kirkkojen, toimintaan. Alkuperäisessä merkityksessään lähetystyö tarkoittaa sen tekijän uskonnon ja oppien levitystä ja kaikkia sitä edistäviä toimenpiteitä. Lähetystyötä tekeviä henkilöitä kutsutaan yleisesti lähetystyöntekijöiksi. Alan järjestöt toimivat usein yhteistyössä kirkkojen kanssa tai jossain tapauksissa suoraan kirkon alaisuudessa.

Lähetystyö on ennen kaikkea tiedonjakoa, julistustyötä ja vähäosaisten auttamista. Eettiseen lähetystoimintaan ei koskaan kuulu pakottamista. Kuten historia on osoittanut, ei ideaali ja käytäntö ole tässäkään asiassa rikkumattomasti kohdannut. Pakottamista sisältävä lähetystyö tunnetaan termillä miekkalähetys(työ).

Lähetystyö on tänä päivänä usein etupäässä humanitaarista työtä, jossa korostuu lähimmäisistä ja kanssaihmisistä välittäminen. Lähetystyön toimintatavat ja -kanavat ovat muuttuneet ajanmukaisiksi ja moderneiksi, vaikka ideologinen sisältö onkin pysynyt samana jopa tuhansien vuosien ajan. Tiedottaminen on järjestetty nykypäivänä paremmin kuin koskaan, ja esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun kampanjat koskettavat myös sellaisia, jotka suhtautuvat yleensä skeptisen kriittisesti kirkon järjestämiin aktiviteetteihin.

Lähetystyö, kuten kaikki ideologissävytteinen työ herättää voimakkaitakin mielipiteitä puolesta ja vastaan. Seuraavien rivien myötä pyrimme luomaan kattavan katsauksen siihen, millainen on evankelis-luterilaisen lähetystyön nykytila niin Suomessa kuin maailmalla, millaisia haasteita lähetyskentillä kohtaa, ja mikä on seuraava askel.

Kristinuskon lähetystyö

Kristinuskon lähetystyö perustuu Raamatun lähetyskäskyyn. Kyseisessä käskyssä kehotetaan tekemään kaikki kansat opetuslapsiksi ja kastamaan heidät Isän, pojan ja pyhänhengen nimissä, opettamaan kansoille samoja raamatun oppeja kuin kyseisellä tavalla uskovat itsekin noudattavat. Matteuksen evankeliumista löytyvä lähetyskäsky on ilman pienintäkään epäilystä yksi raamatun tunnetuimmista kohdista.

Kirkkojen lähetystyötä tehdään niin paikallisesti, seurakuntien sisällä kuin kansainvälisestikin. Lähetystyö tapahtuu käytännössä siten, että lähetystyöntekijät tai lähetystyöryhmät matkustavat toisiin maihin tai eri alueille seurankunta-alueensa lähettyvillä. Koska lähetystyöllä levitetään Raamatun sanomaa, liittyy siihen keskeisesti Uudesta testamentista tutuksi tulleita ihmisyyteen ja toisten huomioimiseen kuuluvia asioita ja opetuksia.

Useat kristilliset yhteisöt ja organisaatiot tekevät aktiivista lähetystyötä, mutta rajallisen tilan vuoksi käsittelemme tässä tekstissä lähinnä Suomessa valta-asemassa olevan evankelis-luterilaisen kirkon harjoittamaa sananlevitystä ja yleiseen verrattavissa olevaa auttamistyötä.

Hyväntekoa ja humanitaarista työtä

Hyväntekeminen lähetystyön yhteydessä tunnetaan humanitaarisena työnä, jolla autetaan erityisesti köyhiä, vanhuksia, syrjäytyneitä, aineellisessa kurjuudessa ja puutteessa eläviä lapsia ja lapsiperheitä ja muuten syystä tai toisesta yhteiskunnan ulkopuolelle jääneitä.

Humanitaarista työtä tehdään niin Suomessa kuin ulkomailla ja kriisialueilla. Koska kohderyhmät vaihtelevat maantieteellisestä sijainnista, geopoliittisesta tilanteesta ja kulttuurillisesta kontekstista riippuen huomattavasti, on työssä käytettävä vaihtelevaa metodiikkaa.

Evankelis-luterilaisesta humanitaarisesta työstä puhuttaessa ei tule sekoittaa keskenään lähetystyötä ja Kirkon Ulkomaanavun organisoimaa humanitaarista työtä, jotka ovat yhtymäkohdistaan riippumatta kaksi erillistä asiaa. Evankelis-luterilainen kirkko tekee lähetystyötä seitsemän yhteistyöjärjestönsä avulla ja Kirkon Ulkomaanapu keskittyy puolestaan kansainväliseen diakoniatyöhön. 

Ulkomailla humanitaarinen työ keskittyy, paitsi talouskehitykseen, myös peruselementtien kuten koulutuksen, lukutaidon ja terveydenhuollon parantamiseen. Humanitaarinen työ suuntautuu usein orpokoteihin, esimerkiksi HIV-positiivisten auttamiseen ja yksinäisten vanhusten hoitoon. Maailman epävakaasta poliittisesta tilanteesta, luonnonmullistuksiin liittyvistä katastrofeista ja kriiseistä johtuen pakolaistyö on ollut yksi keskeisimmistä osa-alueista.

Kristinusko on maailmanlaajuinen uskonto, ja kirkkojen tekemä lähetystyö tunnettaan laajalti. Lähetystyötä tehdään kaikkialla maailmassa niin paikallisesti kuin kansainvälisesti. Tehokas lähetystyö onkin ollut yksi kristinuskon leviämisen ja kirkkojen ja seurakuntien toiminnan säilymisen peruste.

Suomessa lähetystyötä tekevät eritoten eri kirkot ja yhteisöt sekä lähetystyöhön erikoistuneet järjestöt ja humanitaariset järjestöt. Suomen sisällä tehtävää lähetystyötä kutsutaan yleisesti sisälähetykseksi tai sisälähetystyöksi.

Globalisaation ja tietoyhteiskunnan murroksen myötä lähetystyön dynamiikka ja metodiikka on muuttunut huomattavasti. Tämän myötä esimerkiksi Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan kirkot ja paikallisjärjestöt ovat aktiivisesti mukana lähetystyön toteutuksessa.

Suomen varmasti suurin ja tunnetuin lähetystyötä tekevä järjestö on Suomen lähetysseura. Seuran toiminta on aloitettu jo vuonna 1859, sillä on huomattavan pitkät perusteet. Suomessa lähetystyö keskittyy humanitaariseen lähimmäisten palvelutyöhön ja kirkon sanoman julistamiseen ja eteenpäin viemiseen.

Viime vuosina Suomessa tehtävän lähetystyön kenttä on laajentunut: henkinen pahoinvointi, syrjäytyminen, sosiaalinen eriarvoisuus ja yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle syystä tai toisesta joutuminen on yleistynyt huomattavasti. Kotimaassamme tehtävä lähetystyö tapahtuu kansan keskuudessa konkreettisesti: jalkautumaan pyritään siellä, missä potentiaalisia avuntarvitsijoita mahdollisesti olisi. Lähetystyötä tehdään esimerkiksi päihdeongelmien kanssa kamppailevien parissa.

Moderni lähetystyö

Nykyaikana lähetystyön metodiikka on muuttunut osallistavan median ja internetin myötä radikaalisti. Medioissa tapahtuvaa modernia lähetystyötä kutsutaan medialähetystyöksi. Se tapahtuu eri kanavissa, kuten radiossa, televisiossa, internetissä ja sosiaalisessa mediassa.

Kirkoilla ja lähetystyöjärjestöillä on lähes poikkeuksetta aktiiviset nettisivut ja usein käytössä on sosiaalisen median suosituimmat kanavat. Aktiivisesti aikaansa seuraava Suomen evankelis-luterilainen kirkko on näkyvästi esillä sosiaalisessa mediassa, ja sitä voi seurata paitsi Facebookissa myös Twitterissä ja Instagramissa. 

Kasvotusten tehtävä lähetystyö saattaa olla vaikutukseltaan tehokkaampaa, mutta toimintatapana se on aikaa vievää ja resursseille raskasta. Internetin välityksellä voidaan tavoittaa valtavia joukkoja yhdenaikaisesti, ja kustannustehokkuutta ei voi sivuuttaa tälläkään saralla. Sosiaalisessa mediassa pystytään levittämään ajankohtaisia asioita ja ottamaan kantaa nopeasti ja näkyvästi.

Kehitysyhteistyöjärjestöt ja kirkko ovat ottaneet sosiaalisen median mukaan viestintästrategioihinsa yhä enenevissä määrin. Vaikka lähetystyö ja kirkon työ on perinteikästä ja pohjautuu vuosisatoja vanhoihin käytänteisiin ja ihanteisiin, on sen uusiuduttava ja muokattava luonnettaan ihmisläheisen lähestymistavan takaamiseksi. Valtaosa suomalaisista käyttää aktiivisesti nettiä ja sosiaalista mediaa, jonka välityksellä erilaiset kampanjat ja keräykset saadaan suuren yleisön tietoisuuteen nopeasti ja kustannustehokkaasti.

Lähetystyöstä ja humanitaarisesta työstä kertominen näissä kanavissa on erittäin tärkeää sanan leviämiseksi nykypäivänä. Kirkko ja lähetystyö saavuttavat yleisöään yhä tehokkaammin, vaikka yleistyvä kirkosta eroaminen ja jäsenten menetys ovatkin seurakuntien haasteena. Haasteista huolimatta vuonna 2018 Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu edelleen runsaat 70 % maamme väestöstä.